Rikotaan hiljaisuus ja puhutaan perheväkivallasta

Millaista on elää perheessä, jossa väkivalta on normaalia arkea? Usein siihen liittyy vahva häpeän tunne ja pelkoa. Väkivallan uhri tuntee usein olevansa itse syyllinen väkivaltaan, vaikka näin ei ole. Vahvaa pelkoa herättää myös ajatus siitä, mitä sen jälkeen tapahtuu, kun väkivallan uhri hakee apua tilanteeseen. Tilannetta pahentaa myös se, että väkivallan tekijä voi olla rakas ja tärkeä perheenjäsen. Entä mitä perheelle tapahtuu sen jälkeen, kun asiasta puhutaan avoimesti? Nuorten on yleensä erittäin vaikea puhua perheväkivallasta. Mahdollisuus ottaa yhteyttä nimettömänä vähentää kynnystä hakea apua.

Perheväkivallan arkaa aihetta käsiteltiin tiistaina 26.9. tilaisuudessa, joka koostui Lilla Teaternin tosielämän tarinoihin pohjautuvasta Mammas flicka -näytelmästä ja keskustelutilaisuudesta, jossa esiteltiin lyhyesti materiaali, jonka Kriisipiste ja Klaari Helsinki ovat työstäneet nuorille näytelmän käsittelyä varten. Materiaali on tarkoitettu yleisötyön materiaaliksi ja se on suunnattu opettajille ja ohjaajille keskustelun työkaluksi.

Jokainen meistä voi olla resurssi perheväkivaltaa kohdanneelle

Kutsunäytökseen oli saapunut pääkaupunkiseudulta noin 120 henkilöä, jotka työskentelevät lasten ja nuorten kanssa mm. nuorisotyöntekijöitä, lääkäreitä ja lastensuojelun työntekijöitä. Mukana keskustelussa olivat suunnittelija Denice Lönnroth Klaari Helsingistä ja kriisityöntekijä Jonna Winberg Nuorten kriisipisteestä. Keskustelutilaisuuden juonsi Lilla Teaternin johtaja Marina Meinander.

– Keskustelussa otimme esiin sen, että hiljaisuuden rikkominen on keskeisin asia. Halusimme myös keskustella siitä, että jokainen meistä voi olla resurssi perheväkivaltaa kohdanneelle henkilölle. Korostin mm. että perheväkivallasta puhuminen on tärkeää uhrille mutta myös väkivallan tekijöille, jotta he pystyvät hakemaan apua. Materiaali auttaa esityksen herättämien tunteiden purkuun ja empatiakyvyn harjoittamiseen, mutta sisältää myös osioita jossa käydään läpi suojaavia- ja riskitekijöitä sekä lastensuojelua. Materiaali sisältää myös tietoa mistä voi hakea apua. Materiaalissa on osioita käsiteltäväksi sekä ennen että jälkeen esityksen, Denice Lönnroth kertoo.
– Ilmiöoppiminen on uuden opetussuunnitelman mukaista toimintaa, johon esim. tämä Lilla teaternin esitys yhdistettynä tuottamaamme materiaalin soveltuu erinomaisesti käsiteltäväksi esim. äidinkielen/ruotsin ja terveystiedon tunneilla. Tästä opettajat ja kuraattorit kiittelivät kovasti, Denice jatkaa.

Mammas flicka -näytelmässä nähdään kasvu- ja selviytymistarina

Käsikirjoituksen Mammas flicka -näytelmään teki palkittu journalisti Jeanette Björkqvist, joka on aiemminkin tarttunut käsikirjoituksissaan vaativiin aiheisiin, kuten ihmiskaupan uhreihin. Käsikirjoittaja on valinnut aiheeseen nuoren tytön näkökulman, jota tulkitsee näyttelijä Linda Zilliacus. Mamas flicka –esityksen voi käydä katsomassa vielä myöhemmin syksyn aikana.

– Esitys oli varsin mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Tunnelma välittyi katsomoon ja perheen sisäinen kemia oli käsin kosketeltavissa. Linda Zilliacuksen roolisuoritus oli hengästyttävän hieno. Hän eläytyi odottavaan hetkeen intensiivisesti. Katsomossa oli hiirenhiljaista ja kaikki odottivat näyttelijän mukana mitä tulee tapahtumaan. Tytön kasvutarina oli tuotu osaavasti esille, myös toivon elementti oli tasapainottamassa tunnelmaa, totesi nuorisopalvelujen Klaari-koordinaattori Aija Blad näytelmästä.
– Cris af Enehielm on saanut lähisuhdeväkivallasta oleellisen lavalle. Esitys oli kasvu- ja selviytymistarina sekä perheen tunneilmaston kuvaaja. Suomenkielisenä katsojana tarinassa pysyi hyvin mukana ja tunnelma välittyi sanattomasti. Kouluruotsilla pärjää tässä esityksessä hyvin. Suosittelen tätä esitystä, Aija Blad jatkaa.

Jos kouluilla tai nuorisoryhmissä on tarvetta keskustella perheväkivallasta ja sen kohtaamisesta, niin Stella Kurten Hesuasta (Helsingfors svenska ungdomsarbetsenhet) ja Oscar Lehtinen Nuorten kriisipisteestä voivat tulla paikalle vetämään keskustelua. Keskustelutilaisuuksien varaukset sähköpostitse: oscar.lehtinen@helsinkimissio.fi ja stella.kurten@hel.fi.

 

Teksti: Jonna Pennanen