Näkökulmia kiusaamiseen

 

Töölön kirjastossa järjestettiin 5.2.2020 vanhempainilta, jonka aiheena oli koulukiusaaminen. Paikalla olivat puhumassa Aseman Lapset ry:n asiantuntijat Timo Kyllönen, Mari Sirén ja Minttu Oinonen. Koulukiusaaminen terminä saikin illan aikana uuden muodon, sillä lasten ja nuorten parissa kiusaamista tapahtuu muuallakin kuin kouluissa, mutta usein se vain tulee näkyviin koulussa. Nykyään käytetäänkin siis termiä kiusaaminen.

Mitä kiusaaminen on?

Kiusaaminen on luonteeltaan tarkoituksellista, toistuvaa, jatkuvampaa toisen ihmiseen kohdistuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Lisäksi intentio on vahvasti mukana kiusaamisessa. Kiusaamistapaukset ovat pitkäkestoisia ja yksilöllisiä. Tapauksiin paneudutaan pitkällä aikavälillä ja aina tilanteen mukaan. Mitään yleispätevää patenttiratkaisua ei ole olemassa.

Kiusaaminen kouluissa on kaiken kaikkiaan vähentynyt Helsingissä viime vuosina lukuun ottamatta 4-5-luokkalaisia (Kouluterveyskysely 2019, THL). Tärkeää kiusaamisen ennaltaehkäisyä onkin sosiaalisten taitojen opettaminen, sillä lapsilla kehitys on vielä kesken. Toisaalta kiusaamiseen sortuvat kaiken ikäiset ja sitä kohdataan myös työelämässä, joten kyseessä on myös koko elämän mittainen oppiminen.

Miksi kiusataan?

Miksi kiusataan? Syitä ja tilanteita on tietenkin moninaisia, mutta periaatteessa kyse on siitä, miten lapset ovat toistensa kanssa eli sosiaaliemotionaalisista taidoista. Taitoja aletaan opettaa lapsille varhaisessa vaiheessa ja siinä kasvattajien rooli on avainasemassa.

Pienet lapset: miten liitytään leikkiin. Opetetaan, miten lapset voivat olla toistensa kanssa. Sosiaaliemotionaaliset taidot opetetaan ja tarjotaan neuvoja, miten toisen kanssa ollaan.

Tunteet

Kiusaamiseen liittyvät aina monenlaisia tunteita ja ne voivat olla hyvin vahvoja kaikilla osapuolilla, myös vanhemmilla. Siinä ei ole mitään väärää vaan tämä on täysin luonnollista. Aikuisten olisi tärkeä löytää keinoja omien tunteiden purkamiseen, ennen kuin asioita lähdetään selvittämään. Jos tunteet ovat kovin pinnassa, on tilanteessa eteenpäin pääseminen vaikeaa. Lapsen tulisi kuitenkin voida tuntea luottamusta siihen, että aikuiset kestävät hankalatkin asiat ja pystyvät niitä selvittämään. Vanhemman läsnäolo on myös tärkeää, ettei lapsi tunne olevansa yksin asian kanssa.

Lapsi usein tuntee häpeää kiusatuksi tulemisesta, tai siitä että on itse kiusannut, ja hänellä voi olla vaikea kertoa asiasta. Lapsi voi myös miettiä, uskaltaako pahoittaa vanhemman mieltä. Avoin suhtautuminen lapseen olisikin arjessa tärkeää, jotta keskusteluyhteys on auki. Hyvää tarkoittava Älä välitä –kommentti ei yleensä lohduta. Vanhemman kannattaa korostaa lapselle, että lapsen ei tarvitse pärjätä yksin, vaan aikuiset auttavat konfliktien selvittelyssä.

Vanhemman tunteet

Jotta vanhempi pystyisi toimimaan tilanteen eteenpäin menemistä tukevalla tavalla, on omien tunteiden jakaminen suotavaa. Vanhemman kannattaa keskustella läheisten aikuisten ja tarvittaessa tukea voi hakea myös keskusteluista ammattilaisen kanssa. Myös vanhempien mahdolliset omat kiusaamiskokemukset ja niihin liittyvät muistot voivat tällaisissa tilanteissa nousta vahvoina mieleen ja niiden tunnistaminen on tärkeää. Konfliktien selvittely vaatii eri osapuolien välistä yhteistyötä ja luottamuksen rakentamista siihen, että kaikki pyrkivät työskentelemään lasten parhaaksi ja tilanteen ratkaisemiseksi.

Kannattaa myös muistaa, että perheen yhteisillä, hyvillä rutiineilla on tärkeä merkitys.  Arjessa hankalan tilanteen keskellä kannattaa tehdä kivoja, yhteisiä asioita perheen kesken, ettei arki pyöri vain ikävien asioiden ympärillä. Tällaiset hetket auttavat lasta muistamaan, että hänen elämässään on myös hyviä asioita ja ihmisiä, jotka haluavat hänelle hyvää ja välittävät hänestä.

Tunneasiat ovat aina ensin tilanteessa ja ne täytyy myös käsitellä ensin. On hyvä olla myös sensitiivinen ja punnita asioita monesta näkökulmasta, sillä kiusaamistapauksen tullessa esille ei vielä tiedetä kaikkia taustoja. ”Puolet nuorten tekemistä pahoinpitelyistä ovat kostoja”, kertoo Timo Kyllönen. Taustalla on siis voinut olla jopa vuosien kiusaaminen, joka näin vain tulee näkyviin. Monesti aikajänne tapauksissa onkin pitkä.

Kiusaamistilanteiden selvittämisessä on käytössä toimintamalli, joka on työssä osoittautunut toimivaksi. Se koostuu neljästä selkeästä osiosta, joiden mukaan tilanne selvitetään. Ne ovat: Puutu – Arvioi – Selvitä – Seuraa

Puutu

Puutu- vaihe tarkoittaa yleisesti sitä, että aina kun näkee lasten ja nuorten välillä kiusaamista tai konfliktin, pitää siihen puuttua heti, eli konkreettisesti mennä väliin. Huoltajille ei aina pienistä konflikteista ilmoiteta, mutta jos heille on tarvetta ilmoittaa, se tapahtuu jo tässä vaiheessa.

Arvioi

Arvioi- vaiheessa analysoidaan konfliktia eli yritetään saada ymmärrys tapahtuneesta. Tässä käytetään työkaluna restoratiivisia kysymyksiä. Kysytään kaikilta, mitä tapahtui. Unohdetaan myös olettamukset. Ei voi jäädä jumiin välittömästi ilmi tulleeseen tapaukseen, vaan täytyy selvittää tapauksen kokonaisuus.

Peruskysymykset ovat: Mitä tapahtui? Miltä tuntui? Mihin se vaikutti? Mitä toiveita? Miten eteenpäin?

Itse ammattilaiset eivät tuota mitään vastauksia, vaan annetaan kysymysten saattelemana lasten ja nuorten itse selvittää tapahtunut ja kerätä ajatuksiaan. Tulokset ovatkin olleet hyviä.

Konflikteja saatetaan ratkoa myös tilaisuuksissa, joissa osalliset huoltajineen ovat kaikki läsnä. Tällöin kaikille annetaan puheenvuoro ohjatusti. Jokainen saa sanoa oman asiansa ja myös jokaista kuunnellaan.

Selvitä

Selvitä- vaiheessa aletaan etsimään ratkaisuja ja tekemään toimenpiteitä. Huoltajat ovat omassa roolissaan mukana, jotta kaikki asiaan liittyvät ovat tietoisia asiasta ja toimivat yhteistyössä asian selvittämiseksi.

Seuraa

Seuraa -vaihe on yksi tärkeimmistä toimenpiteistä, sillä tilanteen seuraaminen on tehokas tapa pitää asia kurissa. Onko sopimukset pidetty? Seuraaminen ehkäisee uusiutumista.

Esitelmän jälkeen keskustelussa yleisön kanssa tuli esiin muutamia asioita. Koulujen edustajilta kuultiin, että tiedon puute on yksi syy siihen, että tapauksiin ei ole puututtu. Huoltajat ovat tässä isossa asemassa.

Somessa tapahtuneista kiusaamisista taas hankala tietää. Huoltajan kannattaa yrittää selvittää itse, jos lapsi oireilee jotenkin. Some-kiusaamista voi sitten lähteä selvittämään.

Ulkopuolinen apu auttaa monesti, sillä näkee asiat eri tavalla puolueettomasti. Ryhmätaitojen ja toisten kunnioittamisen opetteleminen tärkeintä. Kuuntelemisen merkitystä myös korostettiin: ei saa väheksyä eikä selittää pois.